Day 6, You lucky bastards

Aamu näytti meille kirkkaat kasvonsa, ja eilisen yön seikkailut naurattivat. Näin jälkikäteen pitää mainita esimerkiksi poliisihelikopteri(tai ihan mikä tahansa kopteri), joka kurvasi aivan yläpuoleltamme siinä vaiheessa kun oltiin jo aimo tovi harhailtu pimeässä. Ei muuta ku patja tyhjäksi ja yhtä kokemusta rikkaampana takaisin omia jälkiä. Uskomatonta, mutta totta oli se, että vastaamme tuli jättimäisiä jenkki pick-upeja minimaallisella vuoristotiellä. Howdy partner, ja sukkuloitiin eteenpäin. Isabella lake tuli sitten kierrettyä toiseltakin puolelta ja vuoret eivät loppuneet. Maisemat olivat aivan uskomattomia, ja taidankin jättää ne kuvailematta, ettei perisuomalainen kateus iske Teihin (luultavasti ainoa) arvoisa lukijamme.
Mieleemme nousi kieltämättä kysymys siitä, onko tässä amerikan ”retkeilyssä” mitään järkeä. Keskelle metsää vedetään asvaltoituja teitä, jonne jenkit ajavat jättimäisillä autoillaan, jotka on täytetty materialla. On tavallaan ymmärettävä sen helppous ja mukavuus, mutta tavallaan ajatus pöyristyttää. Se varmaan jenkeissä onkin vikana, kaikki tuntuu olevan niin kovin helppoa ja mukavaa... Mutta jätetään nämä keskustelut sitten rauhallisiin iltoihin ystävien seurassa..
Vuorilta laskeuduttiin pikkuhiljaa, kunnes päädyimme parisataa jalkaa alle veden pinnan. Kysessä oli death walley, joka vaikutti autiomaalta keskellä vuoria. Ulkona oli järkyttävän kuuma, ja kuvan kauniit maisemat saivat haukkomaan henkeä. Nähtiin esimerkiksi hiekka dyynejä, jossa poltettiin jalkamme, juostiin dantes view:n huippuja pitkin, jotka olivat korkealla death walleyn päällä ja ajettiin taas lemppareiksemme muodostuneita dirt roadeja pitkin, peläten bensan loppuvan. Tunnelma oli kuin elokuvissa ajaessamme pitkin aavikkoa, auringon laskiessa selkiemme takana. Huoltoasemalle päästiin juuri 2 minuuttia sulkemisen jälkeen ja saatiin bensaa. Syötiin ”world famous” Crowbarissa Pyryn favourite cheeseburger ja Juuson professionfood “Miners main”.
Jatka matkui yöhön ja ajatukset peseytymisestä alkoivat pyöriä päässä nopealla tempolla, kaiken juoksemisen ja dyyneissä sukeltelimisen jälkeen. Hyvä onni oli edelleen myötä. Päätimme pysähtyä ”hot springsd” kyltin luona, jossa oli kylpylä. Ei muuta ku kympillä molemmat pojat sisään ja pulikoimaan paikallisten kanssa. Kokemus sinänsä ja kunnon leveää aksenttia oli hauska kuunnella. Freeseinä suuntasimme kohti nevadaa, jossa nukuttiin viimeinen yö ennen las vegasia. Lähes pystyimme kuvittelemaan kuinka viereiseen penkkaan on huono onnisia gringoja suolattu ja mafiosoja tervattu, ennen kuin nukkumatti vei meidät takaisin uskomattomien maisemien pariin.