No viitos päivä lähti siitä mihin edellinen jäi: Takakontista. Miehet heräsivät enemmän vähemmän vasyksissä ja niskat jumissa auton takakontista. Makuualustoja tai muita neiti vehkeitä ei käytetty joten tunnelma oli sen mukainen. Maisema oli kuitenkin sen verran tärisyttävä, että kolotus unohtui nopeasti ja matka jatkui kohti etelää.
Aamupalaksi vedettiin pannarit, siis ekat pannarit. Maussa ei ollut valittamista, mutta paikka jossa ne syötiin luuli itseään hieman todellista fiinimmäksi. Sieltä myös ostettiin postikortit, joita joku onnellinen saattaa saada, jos ne lähetetään.
Päivä oli alkanut aikasin ja jatkui hyvin vauhdikaana etenemisenä kohti las vegasia, pysähdyttiin lähinnä ostamaan bensaa, yksi autoonsopiva pumpattava patja ja vähän eväitä. Mutta vauhikkaana jatkettiin, jopa niin vauhdikkaana, että vuorilla ajellessa sierra nevadassa karttaan merkitty tie loppui ja hyvästä alkuvauhdista innostuneet pojat päättivät ottaa viereisen, poliisin nauhoin merkityn tien uudeksi matkustusalustakseen. Matka eteni naureskellessa tien surkealle kunnolle, äkkikäännöksille ja huimille maisemille. Tie nousi yli lumirajan ja yhä ylemmäs mentiin, karttaan tietä ei todellakaan oltu merkitty ja itseasiassa sana ”tie” osoittautui harhaanjohtavaksi, kun matkamme eteni kohti uusia seikkailuja. Käyttämämme tie siis loppui umpikujaan, jonne ei loistavaksi maasturiksi osoittautuneella autolla uskaltanut todellakaan lähteä. Lopulta harhailtuamme vuorilla polkujen risteillessä joka suuntaan päätimme pysäyttää auton pimeään(keppeesti yli 8000 jalkaa), pumpata patjan täyteen ilmaa ja simahtaa alle upean tähtitaivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti