Day 4, Show on the road

Päivä jolloin homma saatiin todenteolla käyntiin. Aamu ihmeteltiin ja yritettiin löytää autoa, mutta riittävän tai ehkäkin riitämättömän etsinnän tuloksena päätimme muuttaa suunnitelmaa ja vuokrata auton ainoastaan las vegasiin asti ja kolmeksi päiväksi. Miksi näin? No niin kutsutun drop off fee:n joka alaikäisyys lisän lisäksi tekee auton vuokraamisesta järjettömän hintaista. Jos olisimme halunneet auton New yorkin asti kolmeksi viikoksi hintaa olisi kertynyt rapeat 2000, joten päädyimme suunnitelma muutoksee.

No eihän siinä sitten mitään autoksi löyty näppärääkin näppärämpi dodge caliber. Ennen lähtemistä kävimme vielä shoppailemassa tai lähinnä tuhlaamassa aikaa, jotta saisimme sopivan palautus ajan autolle. Mutta lopulta pääsimme matkaan ja raodtrippi alkoi todenteolla.

Jos kirjoitukset, ajatukset ja ajat vaihtelevat, niin ei hätää ei mekään aina tiedetä missä mennään miten päin ja milloin. Lisäksi pahoittelen näppis virheitä, mutta aina ei jaksa korjata ja pimeässä kirjoittaminen on muutekin oma tieteenlajinsa.

Pyry sai ensimmäisen ajo vuoron. Oliko syynä sitten Juuson housuun tullut pupu, vai muuten vaan kätevämpi työn jako. Tarkoitushan oli lähteä California 1 etelää kohti ja sitten myöhemmin kääntyä itään päin. Myös Mullholland drive näytti osuvan matkalle kuten twin peak kuin nyrkki silmään. joten miksipä emme kävisi niilläkin. No minäpä kerron myös teille miksi emme sitten käynytkään. Juusohan ei turhaan katsonut teiden suuntia (San franciscossahan ei tunnetusti kovin monta yksisuuntaista ole ja sen tajuaminen olisi viennyt fiksummaltakin kaverilta yli kolme päivää), niin siinä vaiheessa sitten kun pienien seikkailujen mutkien kaistan vaistojen ja alkujännityksen lomassa päätimme lähteä ylös kohti mullhollandia, totesimme että eipä sitä ylös ajetakkaan. Ei muuta kuin uutta suunitelmaa (no ei ensimmäinen eikä läheskään viimeinen ohjelman muutos tällä reissulla). Lähdimme siis sitten isoa tietä kohti merta, kuinka ollakaan mäihä potki meitä perseelle ja sopiva risteys kääntyi sivuun ja sitä ajaltuamma pääsimme aivan twin peaksien juureen, josta lyhyt kävely johti niinden huipulle. Suositeltava paikka jos haluaa nähdä san Franciscon kokonaisuudessaan. Kelikin oli loistava, joten näkyvyyttä riitti...

Twin peaksin kauhutarinoista selvittyämme lähdimme varsinaiselle raodtripille ja show on the road käynnistyi varsinaisessa merkityksessän. Jätettyämme San Franciscon seksuaaliset enemmistö vähemmistöt taaksemme ja päästyämme California 1 high waylle eteemme avautui aikaslailla päräyttävät maisemat (tunnettuja matkailijoita lainatakseni). Tie mutkitteli pitkin Tyynenmeren rantaa ja aurinko loisti kirkkaalta taivaalta. Jyrkänteet ja mutkat pitivät kuskin tarkkana, mutta loivat matkustajan penkillä istujalle oivat kuvat. Kävimme myös uimassa tai ehkä ennemminkin kastautumassa meresse. Ranta oli ehkä parivaljakon jyrkin koskaan näkemä hiekkaranta ja aallot sen mukaan kohtuuttoman voimakkaat ja kun rannalla ei juuri muita ollut, päätimme jättää pitemmät uima lenkit myöhemmäksi.

Auringon laskua emme nähneet olisiko syynä ollut huolimattomuus vai juuri siihen aikaan syömämme ei niin hyvät kebabit surfficity Santa Cruzissa. Siitä sitten vielä vähän matkaa pimeydessä ajamista, kunnes totesimme, että näitä maisemia ei voi missata ja päätimme vetää auton parkkiin tien varteen.