Päivä lähti käyntiin sieltä mihin edellinen loppui. Tai ei oikeastaan matkaahan oli kertynyt kummasti. Bussilla siis päästeltiin hyvää tahtia läpi Utahin, jossa Pyryn mukaan oli komeita maisemia. Maisemat jatkuivat hienoina ja vuoret jylhinä Coloradonkin puolella. Toisin sanoen aina kun jaksoi silmät avata ja päätä nostaa tyynyltä näkyi ikkunasta mitä komeimpia ja erikoisempia luonnon muodostumia (kuten kaakelilla päälystetty tunneli, mitä sitä aina ruiskubetonia työntämän?). Matka jatkui sutjakasti ja päästiin Great Junctioniin, jossa ohjelmassa oli 10 minuutin bussin siivous tauko, jonka aikana kaikkien oli poistuttava bussista. No siinä sitten kun oli toista tuntia istuskeltu, niin kuultiin, että bussikuski oli tulossa Denveristä ja häntä pitäisi puolista tunnnista tuntiin odotella. No ei sinä mitään, lähdettiin kiertelemään kaupungille ja hakemaan ruokaa. Kun tultiin takaisikn lisä infoa ei juurikaaan ollut, joten ei muuta kuin odottelemaan. Siinä sitä sitten istuttiin jakatseltiin kunbusseja tuli ja meni ja jengiä niiden mukana, mutta meidän porukka pysyi.
Lopulta bussi saapui reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen. Eikä odottelu ollut suinkaan turhaa, kuskiksihan osottautui kunnon ihmisystäväliinen tyypp: People first!! Ennen lähtöä siis porukka laskettiin ja paikat tarkistettiin, jutut kerrottiin jne. Kuski myös heitti mitä omituisinta läppää aina matkan aikana. Mieleen jäi myös pysähdys jossain keskellä vuoristoa. Tauko oli jälleen 10min ja niin olikin, mutta kun lähtöä piti tehdä, niin piti olla tarkkana ettei ketään unohtuisi. Kuski laski porukan ainakin kolmeen kertaan ja kyseli mikrofonin kautta jatkuvalla syötöllä, että onhan vierustoverit mukana. tämän jälkeen ajettiin vielä kierros pysäkin ympäri ja tarkistettiin paikka. No eihän siinä jälki selvittelyihin meni ehkä 20 min ennen kuin matkaa jatkettiin. Paikka oli kyllä hieno keskellä lumihuipuisia vuoria ja lunta oli myös tien varressa runsaasti. Mikäli oikein ymmärsin, niin kalliovuoria tai jotain semmosia ei siis valittamista. kun parkikselta lähdettiin matka jatkui ja kyseli myös. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuski vielä erikseen kysyi, että onko rouva joka poltti tupakkaa varmasti mukana. Tässä vaiheessa viimeistään alkoi naurattaa HKL:n palvelu intoisiin kuskeihin tottunutta pohjolaispoikaa.
Loppu matka sujui vallan mainiosti ja kuski selvitteli jokaiselle jatko yhteyksiä. Valitettavasti muisti vähän pätki, eikä hän koskaan muistanut aikoja ynm, mutta ei sen väliä meillähän ei ollut hätää.
Denveriin päästyä oli edessä taas yhtä ihana yöpaikan metsästys ilman mitään ensi valmisteluja. Siinä sitten jututettiin officira ja cabikuskia sun muuta porukkaa, ilman sen suurempaa selvyyttä. Lopulta lähdimme talsimaan kohti internetkahvilaa, jonne matkalla pistäydyimme hotelliin kysymään yöpaikkaa, siellä olisi ollut paikka suuresta hämppeningistä huolimatta, mutta hinta yli 200 dollaria meinasi laittaa pojat hilajisiksi. Onneksi tiskillä oli tyttö, jolta löytyi apua. Hän innostui kovasti backback meiningeistä ja kertoi meille hostellin ja lähtiessä sanoi monta kertaa että: ”have very good fun, have very good fun, you are living the dream”. Sitsä Juusokin mietti kävelleessään vesi sateessa yli painavan laukun kanssa kohti hostellia.
Hostelli löyti tai ainakin ovi jossa luki hostelli, kulman takana oli lapun mukaan office. Siinä sitten pärähdettiin keskelle pesulaa tai jotain sen tyyppistä ratkaisua ja mietittiin, että missäköhän nyt ollaan. Hoodihan ei nyt muutenkaan ollut ihan saman veroista kuin downtown (yksi rähjäiänen talo keskellä perkkiksia tai jotain muita joutomaita. Office kuitenkin löytyi se oli pieni huone pesulan takana. Sieltä löytyi täti ja sopiva hinta (16 dollaria + sheets = 35 dollaria kahdelta hengeltä). Hostelli oli varsin mukava internetit ja kaikki, pastojen syömisen jälkeen kömmittiin sänkyyn.
Aamulla molemmat todettiin, että olisi ollut parempi nukkua meidän omalla ilma patjalla kuin niissä sängyissä, liikahduskin aiheutti sellaiset narahdukset ja heilumiset, että heikompaa hirvitti, samaan aikaan kun jouset tekivät pieniä reikiä selkään. Lisättäköön vielä, että hostelli meininki täällä päin on aika toisen laista, kun mihin on esim. Euroopassa tottunut. Ihmiset ovat vanhempia, juhlija ei juuri ole ja muutenkin aika vaisu meininki. Meilehän se kelpaa, mutta jotain juhlija intoisempaa saattaisi mietityttää.
Täällä Denver, nyt aletaan olla jo oikeasti keskellä jenkkejä!
Tosiaan päivät meinasi mennä vähän sekaisin, kiitos tänään loppuneen mahataudin. Nyt kuitenkin ollaan paikallisessa hostellissa, joka nähtävästi varsinaisesti palvelee pesulana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti