Nyt siis eletään päivää reissu päivää jotain 10 tai 11 aika päivät viikot ja muutkin käsitteet alkavat hämärtyä ja hämärtyvät todennäköisesti edelleen jatkossa. Matka kuitenkin etenee, mutta miten siihen päästiin onkin taas lyhyt tarina ihmisen selvityimisestä maan päällä tao ainakin reissussa.
Päivä alkoi aamusta ja tämähän ei ole ollenkaan niin selvää kuin voisi luulla. Kuitenkin Hotellista oli päästävä eroon jokseenkin määrä ajassa, mutta pientä potkimista tarvittiin. Olohan ei edelleen ollut vahvimmillaan. Kerrottakoon, että Pyryn ripuli jatkui koko päivän. Aamupala skipattiin kunnialla, koska Pyry ei sitä olisi kuitenkaan voinut syödä ja näin säästimme myös aikaa (kyllä juuri oikeassa paikassa). Ripeä siirtyminen kentälle ja sieltä edelleen auton vuokraukseen ja siihen se ripeys sittein loppuikin. No päivän mittaan kävimme pikku hiljee eri vuokraamoja läpi ja hakkasimme päätä seinään. Matka budjetti oli jo tiukoilla, mutta auton vuokraus olisi vienyt liikaa. Loppu tulemana (ja se ei todellakaan ollut helpo tai nopea päätös) päätimme jättää autonvuokraus haaveet, drop-off fee:t ja käsittämättömät hintalaskennat, niitä paremmin ymmärtäville, koska niitä oli turha yrittää pohtia insinööri lokiikalla tai eurooppalaisella taloustiedolla.
No siitä sitten päästiin taas arvuuttelun pariin ja miettimään kuinka matkaa jatkettiin. Etenkin Juuso oli sitä mieltä, että liikkeelle on päästävä eikä Vegasiin tulisi enää jäädä (se ei ole köyhän miehen paikka). Seuraavana potkaisimme itsemme takaisin kentälle ja kyselemään hinta tietoja. Onneksemme jonotus homma toimi yhtä hyvin kuin autoa vuoktatessa, siis hokoista kysymystä kohti piti jonottaa riittävästi. Tässä kohti hajautimme voimamme, eikä aikaakaan kun puolen tusinaa lentoyhtiötä oli käyty läpi. No jokainen jo varmaankin arvaa, kuinka lentojen valinnan kävi...
Ei kai tämä mikään roadtrip olisi jos täällä lenneltäisiin pitkiinsä. Siispä vaihtoehto B:n kimppuun (niin ei vaihtoehto II). Päätimme ottaa paikallisbussin bussiasemalle. Bussiasema löytyi lopulta aika paljon raahautumista ja tuskastelua kamojen kanssa, jotka oli suunniteltu autolla ajamiseen ei kaupunkin kävelyyn. Niin ja Pyrykin jäi matkan varrelle testaamaan mahansa nopeutta (nopeasti toimi) ja Juuso pääsi aivan uudelle alueelle. Päivällä jo selkeään jonottamiseen tottuneena huone täynnä ihmisiä, jonoa jos jonkin moista ja mihin sattuun suuntaan, laumoja, tavaraa, huutavia lapsia ja kaikkea vähän ei niinkään selkeää pisti miehen pään sekaisin hetkeksi. Lopulta noin tunnin jonottamisen jälkeen ja suunnitellun bussin lähdettyä ja kassalle päästyä päätti mies vetää ässän hihasta. 15 päivän free pass, hintaan hyvä (480 each). Siitä sitten vain Pyrylle kertomaan ja vihdoin myös syömään.
Nyt siis eletään jotain yötä jossain päin Las Vegasin ja Denverin välillä. Bussi lähti yhden aikaan yöllä ja pitäisi olla perillä joskus iltapäivällä neljän aikaan. Nyt mielenkiinnolla odotetaan kuinka äijien käy ja minne päädytään, missä ollaan ja milloin ja mitä sitten...
Show is on the road again ja turha suunnittelu sucks! Rankat päivät kuuluvat matkustamiseen, mutta sitten taas helpottaa. Matkustaminen on mielenkiintoista ja kannattavaa!!
Tien päältä tähän,
Allekirjoittanut kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti