Day 3

SAN FRANCISCO

No niin katsotaan onko tietotekniikka minulle tänään suosiollisempaa. Nythän eletään jo kuudetta reissupäivää. Ensimmäisen kerran kirjoitin jo tätä päivää aiokja sitten, mutta kuinka ollakkkaan kone kaatui sopivasti puolessa välissä ja sitten aloin nukkumaan. Tai yritin nukkua, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää. Nyt yritän kirjoittaa vähän, mutta motivaatio on heikko, koska maisema vaihtuu jatkuvasti 360 astetta ympärillä ja sitä kiinnostaisi katsoa.

No mutta nyt asiaan! Tisstai kolmas reissu päivä. Edellisen päivän kävelystä viisastuneena aiomme ottaa tänään tuntumaan San franciscon kuuluisiin julkisiin liikkuma välineisiin. Hommahan pyörähtikin hyvin käyntiin ja pääsimme lähtemään kohti Golden Gate bridgeä. (julkiset muuten maksavat 1,5 dolaria ja sillä saa ajelle about pari tuntia). Niin muutaman vaihdon ja Taco Bellin jälkeen pääsimme Golden Gatille. (ehdimme matkalla myös esitellä Koskenkorvaa paikalliselle väestölle). Golden Gatillä teimme tehokkaasti päivän turistin työt ja aloitimme juhlallisesti soihdun matkan kohti itää.

Goldin Gatin jälkeen matkamme jatkui kohti shoppailun mielenkiintoista maailmaa. Kuljimme ehkä elämää nopeammalla bussilla (pysäkki keskimäärin kaksi kertaa per kortteli). No jossain vaiheessa sitten pääsimme perille todetaksemme, että kauppa oli muuttanut, joten ei muuta kuin kävelyä takaisin. Kauppa ei onneksi ollut kaukana ja sinne tosiaan pääsi kävellen (ainakin me). Sport basementtiä voimme vakaasti suositelle jos haluaa ostaa urheilu kamaa. Hinnat vaikuttivat olevan kohdallaan ja palvelu pelasi (Pyryn mielestä kehonkieli puhui....). Saimme lopulta hyvät allennukset jopa niin, että kassalla porukka ihmetteli, että mitäs miehiä nämä tämmöset on. [nyt maisema tauko, alle suolajärvi yllä lumihuippuisia vuoria].

Jaahas hommahan jäi sitten aivan kesken ja akku loppui, joten kirjoittelut ovat taas jääneet. Palataa siitä huolimatta vielä päivän tapahtumiin...

Kaupasta jatkoimme kohti serkku pojan tapaamista. Tällä kertaa onnistuttiin ottamaan oikea kyyti ja päästiin lopulta Berkleyhin. Vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Antin luona joimme sumpit ja söimme makeaa pullaa ja turinoimme hetken seka yritimme metsästää autoa. Loppu tulemana se että katellaan myöhemmin.

Illalla menimme vielä porukalla syömään legendaariasia cheese burgereita. Paikka oli varsin perintäikäs ja amerikkalaiselle uskollinen, niin kuin myös maittavat juustopurilaat. Paikasta vielä mainittakoon elämää mahtavampi ja toisen kierroksen jälkeen joksikin rasittavat juna joka veteli pitkin katon rajaa ja piti ehkä enemmän meteliö kuin keskimääräinen höyryveturi 1800-luvulla amerikan maata halkoessa.

Ruokailujen jälkeen kotiudumme hostellille ja simahdimme itsellemme uskolliseen tyyliin ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa. Mainittakoon vielä tähän väliin sen olleen muillekin tyypillistä meidän hostellissa, jossa ei paljoa juhlia pidetty eikä alkohli virrannut, mutta tällä kertaa se sopi meille.